perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kirsikkapuu

Puoliso haaveilee kirsikkapuusta. Minä sitten aloin selvitellä vaihtoehtoja. Ei sillä etteikö puoliso voisi itsekin puusta päättää, mutta en voi vain vierestäkään katsoa. Vaan sanonpa että HUH!

Asuinpaikkakuntamme, Mikkeli, on kolmosvyöhykettä, mutta kakkosvyöhykkeen rajalla, joten kakkosvyöhykkeenkin kasvit voivat menestyä suotuisassa mikroilmastossa, Minä en kuitenkaan halua turhia riskejä, vaan pikemminkin kallistuisin jopa neljännen vyöhykkeen puolelle.
Valitettavasti useimpien kirsikkalajikkeiden osalta kolmosvyöhyke alkaa jo olla pohjoisinta, Puutarhamme mikroilmasto vaikuttaisi kuitenkin ihan suotuisalta. Isoimmat puut ja ympäröivät talot suojelevat kovimmilta tuulilta ja aurinkokin ylettää useimpaan kohtaan tonttia.

Olemassaolevat puut ja uusien sijoittelu

Kirsikkapuun paikkaa suunnittelmimme talon paraatipuolelle. Valitettavasti siellä on kituva kukkapenkki sekä hyvää vauhtia pystyyn lahoava luumupuu. Olen ymmärtänyt, että samaa sukua olevaa ei saa laittaa kuolevan tai kuolleen puun välittömään läheisyyteen eli on selvitettävä kuinka lähelle uuden puun voi istuttaa. Maanparannustakin olisi ehkä tehtävä kukkapenkin kunnon perusteella.

Toinen vaihtoehto on tonttimme eteläreuna, jossa onkin jo nuori luumupuu sekä kolme eri-ikäistä omenapuuta. En kuitenkaan haluaisi sinne enempää pihaa varjostavia puita, ainakaan kovin suuria, sillä olisi mukava, että puutarhassa voisi jatkossakin marjapensaitakin ym. kasvattaa.

Meillä on siis talon eteläseinustalla nuori luumu sekä vanha omenapuu (jota pitää jossain vaiheessa leikata mutta olkoon se toinen tarina), tontin etelärajalla lisäksi yksi keski-ikäinen omppa ja ompan alku (myyrä tai jänis kävi talvella tekemässä tuhonsa, mutta näyttää puskevan uutta oksaa). Keskällä pihaa on pystyynlahoava omppa (lisäksi rupinen ja muumiotautinen, eli kirves heilunee lähitulevaisuudessa), ja sen itä- ja länsipuolilla kaksi nuorta luumupuuta (toinen tekee jo hedelmää!). Pohjoisrajan läheisyydessä on terveen ja hyvävointisen oloinen keski-ikäinen omppa (valkea kuulas?) ja itänurkassa sittn tämä aiemmin mainittu pystyynlahoava luumupuu.

Etelärajalle mahtuisi siis pienehkö tai useampi, mahdollisesti jopa pensastava kirsikkapuu, ja paraatipuolelle joku isompi, kaksi keskikokoista tai iso ja pieni.

Vakavasti olemme jo pohtineet Sikkolan kirsikkaa sekä mikkeliläistä lajiketta Yleinen ruskeakirsikka.

Sikkolan kirsikka

Löytyy ainakin Taimityllilän taimistosta.

Esittelyteksti Kotitaimen weppisivulta
"SIKKOLAN KIRSIKKA on kotoisin Laukaan Leppävedeltä entisen Sikkolan talon 30 vuotta villiintyneenä kasvaneesta puutarhasta, josta tämä kirsikkakanta löydettiin v. 1987. Lajike on kestänyt näinä vuosina jopa – 40 asteen pakkasia. MTT aloitti lajikkeen mikrolisäyksen v. 1988, joten lajiketta on saatavana omajuurisena. Puu kasvaa verrattain tanakasti, mutta jää matalaksi. Kukinta on kesäkuun alun tienoilla samoihin aikoihin Rauhalan kanssa. Lajike on tyypiltään amarelli- eli kuulasmarja ja itsepölytteinen. Pienehköt hedelmät ovat kuultavan kirkkaanpunaisia ja makeita. Satoisuus on jaksottaista ja joskus runsasta. Puu alkaa kukkia jopa kolmivuotiaasta. Lajike saattaa olla tavallista arempi kirsikkakoille, joka vioittaa kukkia, joten torjuntaruiskutukset lienevät tarpeellisia.

Lajike on istutettu Kotitaimen näytetarhaan Tuusniemelle v. 1995. "
http://www.kotitaimi.fi/hedelma/kirsikka/sikkolankirsikka.htm

Yleinen ruskeakirsikka

Esittelyteksti Hirvensalmen taimiston weppisivulta:
"IV Hyvin vanha kanta Mikkelin seudulta. Kirsikat pienehköjä, kypsänä mustanpunaisia. Maku voimakkaan mausteinen. Malto pehmeä ja mehukas. Vaatii pölyttäjän tuottaakseen runsaita satoja."
(teksti sivulta http://www.omenapuu.com/index_tiedostot/Page859.htm)

Valitettavasti siis mikkeliläistä puuta ei uskalla, jos satoa haluaa, ottaa ilman toista. Toivottavasti siis pörriäiset löytävät molemmat puut samalla kertaa, jos mikkeliläiseen päädymme :P Ja tätä lajiketta saa ainakin Hirvensalmen taimistosta.

Edit: Puutarha.netin keskustelupalstalta löytyi seuraava kuvaus:
(Kuvauksen on meille toimittanut 25. helmikuuta 2005 nimimerkki Fanal, joka tuntuu erikoistuneen kirsikoihin ja tietävän niistä paljonkin.)
"Ruskeakirsikan kannoissa on eroja talvenkestävyydessä, mutta yleisimmin sen menestymisrajaksi mainitaan IV-vyöhyke. Kaikkineen se on siis yksi kestävimmistä kirsikoista.

Puu kasvaa hitaasti. Sen latvuksesta tulee pysty ja kapeahko. Oksat ovat ohuet ja pitkät. Joskus se kasvattaa kilparunkoja, jotka muuttavat sen kasvutavan pensahtavaksi.

Koska lajike ei ole itsepölytteinen, se tarvitsee pölytysapua. Lajikkeen maine heikko- tai jaksottaissatoisena johtunee paljolti juuri pölytyksen puuttumisesta.

Myöhäisen kukinnan (170+ dd) takia pölytyksestä saattaa tulla ongelmia, vaikka vieressä kasvaisi toinen kirsikkapuu. Ainakin Yleinen Kuulasmarja ehtii yleensä kukkia ennen sitä. Etelä-Rannikolla pölytysavuksi käy joidenkin lähteiden mukaan Iso Kuulasmarja, joka on kuitenkin nykyään melko harvinainen lajike. Yleisistä lajikkeista pölytykseen suositellaan Sikkolaa tai Rauhalaa.

Satoikään puu tulee nuorena. Hedelmä on korkeintaan keskikokoa, pituutta noin 16 millimetriä ja leveyttä sitä enemmän. Kypsynyt hedelmä on tumman purppuranpunainen tai lähes musta. Se on pehmeä ja mehevä sekä mehultaan tummanpunainen. Maku on maustetun happoinen.

Sato kypsyy elo-syyskuun vaihteessa (=1200 dd ), ja siitä saa hyvät kirsikkamehut ja -hillot."
http://puutarha.net/index.asp?s=/keskustelu/keskustelu.asp?id=7730

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti