Sipuleita kaivelemassa

Lyhensin pihanurmeamme talvea varten. Talon eteläseinustan itäisen nurkan paikkeilla huomioni kiinnittyi pieneen kurtturuusupuskaan, jonka poistamista olimme jo keväästä asti harkinneet. Hetken harkittuani hain oksasakset ja se oli sen puskan loppu. Oksat päätin silputa kelaleikkurilla - harrastuksena kullakin. Yllättävän hyvin sujui ja samaan syssyyn leikkasin ja ajelin kolmanneksen isommasta puskasta. Toinen kolmannes jäi silppuamatta kun mokoma kukki vielä komeasti. Vaan tuli niistä silputuistakin tarpeeksi piikkejä nurmelle...

Kun puskat oli leikelty, ajattelin saman tien kiskoa juuriakin irti niin paljon kuin lähtee (nurmikon leikkuu jäi siltä erää seuraavalle kerralle). Juuria lähti, ja juurien mukana pinnalle pompahteli pikkusipuleita. Siitäpäs innostuinkin ja aloin urakalla niitä kaivella eteläseinustan edustalta. Nyt on vadillinen odottamassa jatkoa, ja homma pahasti kesken. Perhana.

Hommaa ei lainkaan edistä se, että osa sipuleista puskee uutta versoa, ja hellämielisenä päätin istuttaa ne takaisin sievään riviin. Ei niitä ollutkaan kuin puolen sataa tai jotain, niitä istutettavia - ja koko ajan löytyy lisää. Olikohan viisasta - jos ne eivät olekaan syyskukkijoita vaan muuten vaan seonneita kevätsipuleita??

Nyt kun niitä sipuleita on enemmän, päätin suunnitella jatkon tarkemmin. Hain lisäinspiraatiota Valittujen palojen Puutarhakirjasta (mummon mökiltä anastettu). Siinä ehdotettiin sipulikukkia kivikkoon kivien väleihin ja koloihin. Jes! Haetaan kivitarhalat kasa golf-pallosta vähän isompia kiviä, ja niistä kate ja alle ne sipulit. Mitähän siitäkin seuraa, mies ainakin oli kovin epäuskoisen näköinen suunnitelmaa selostaessani :D Mutta mun visioissani se on kauniimpi kuin mitä seinän edusta on nyt.

Maata ei varmaan tarvi kummemmin parannella, hyvin ovat sipulikukat tähänkin asti siinä pärjäilleet eikä turhaan rikkikset ja nurmi leviä sekaan kun on kuivaa hiekan sekaista multaa. Sipuleita oli tosiaan isoina ryppäinä toisiinsa takertuneina. Vakuuttelin itseäni, että tämän uroteon, eli erottelun, jaon ja uudelleenistuttamisen, jälkeen ne kukkivat entistä komeammain. Peukut pystyyn!

Sain kuitenkin vielä lisää huikaisevia ideoita. Koska emme kuitenkaan leikkaa nurmea tontin kaakkoisnurkalta ja kun siellä on melko varjoista heti aidan vieressä (sammal kukoistaa nurmen alla), haluaisin sinne näyttäviä sipulikukkia, kuten narsisseja, nurmen sekaan. Pitää kuitenkin vielä ajatusta muhitella... toinen idea oli nimittäin istuttaa jotain varjossa viihtyvää maanpeitekasvia nurmen tilalle nurkkaan. Nurmiheinän perkaminen sammaleen joukosta ei ole järkevää, ja nurmen leikkaaminen lyhyeksi paksun sammalmättään päältä on hikeä ja tuskaa kelaleikkurin kanssa. Liikaa ja sitten kuitenkin liian vähän hyviä vaihtoehtoja!