Syksyllä olin huiskinut omenapuun lehdet eteläisen syreenin alle ajatuksella, että lehdet peittäisivät paljasta maata jne. Lehtien alle kuitenkin jäi kevätesikoita, jotka halusin nyt pelastaa ennekuin kävisi samoin kuin sipulikukkien kanssa talon seinustalla.
Esikoiden siirto oli ilmeisesti mennyt vähän mönkään syksyllä, kun osa esikoista tuli haravan mukana ja juuret näyttivät aika kuolleelta. No ei se mitään, uutta vaan kehiin sillä noita esikoita tunkee palttiarallaa joka paikasta. Sinänsä ikävää, että maa on nyt TAAS paljaana, ja kohta täynnä rikkaruohoja, kun en oikein keksi mitä siinä varjossa viihtyisi. (Esikoiden lisäksi.)
Lehtien alta paljastui myös mukava yllätys - edelliskesänä kylvetyt saviruukuissaan kököttäneet kuukausimansikat olivat elossa ja varsin hyvinvoivan näköisiä! Lisäksi kun kippasin pari ulos ruukustaan, niin juuret pitivät paakun tiukasti yhdessä. Eli niitä pitäs jonnekin istuttaa että saatas marjoja. Kovasti olen miettinyt niille paikkaa, ja yksi voisi olla entinen daaliapenkki. Siinä olisivat mukavasti saatavilla ja ehkä lapsetkaan eivät talloisi multaa kun tietäisivät, että siellä on mansikoita tulossa?
Mansikoita kuolleista ja roskasta putsaillessa ihmettelin miten pari mansikkaa oli aika erikoisen näköisiä. Ja tuoksuivat astianpesuaineelle. Hetken kuluttua hoksasin, että olin laittanut sitruunamelissankin talvehtimaan samaan penkkiin. Vierestä löytyi myös mäkimeiramikin. Pientä ilonkiljahtelua ja tuuletusta \o/. Pitää niillekin keksiä jokin paikka. Talon seinusta ei ehkä ole kovin hyvä, kun se pysyy talvella melko paljaana lumesta, ja keväällä kuivana. Yksi vaihtoehto voisi olla viher- ja valkoherukan taimien kupeessa. Pensailla kumminkin menee vielä useampi kevät kasvaa täyteen mittaansa, joten yrtit viihtyisivät sen aikaa siinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti