Pionin kidutusta

Meillä kasvoi pionia (oletan, että on pioni, kun ainakin lehdet samannäköiset) tosi pöljässä paikassa omenapuun, luumupuun ja marjapensaiden varjossa keskellä kulkuväylää. Edelliskesänä pioni hyvä jos lehtiä kasvatti kukinnasta puhumattakaan - siis aika kärsivän oloinen oli.

Sain sitten äkillisen tekemisen puuskan ja kaivoin pionin juurakot maasta. Aikani juuria ihmeteltyäni aloin miettiä minne ne pitäisi siirtää! Niin, en ollut vieläkään saanut päätettyä jatkosijoituspaikkaa... Ja kuulemma pionia ei missään tapauksessa saa siirtää kun siihen on tullut ensimmäiset idut (1). (Muutama itu taisi irrotakin rytäkässä.)

Kuvattuani juurakot jätin ne puutarhapöydällemme odottamaan jatkoa, ja karkasin sisälle sadetta pitämään.

Pioni tarvitsee runsaasti kukkiakseen paikan, missä se saa ainakin kuusi tuntia päivässä suoraa auringonpaistetta, ja missä se saa kököttää rauhassa seuraavat N vuotta. Lisäksi pioni tarvitsee kylmän talven, tai ainakin paikan, missä se olla tarpeeksi kylmässä, eli ei aivan rakennuksen vieressä (2).

Sateen loputtua kiersin pihaa, ja harkitsin talon eteläistä puolta, nurmeen perustettavaa uutta kukkapenkkiä jossakin aitaorapihlajan ja luumun välissä. Lähdimme perheen kanssa kävelylle, ja puoliso alkoi selittää kuinka hän edelleen haluaa kirsikoita juuri siihen kohdalle pihaa, joten innostukseni alkoi laantua.

Palattuamme kotipihaan valaistuin. Laitan pionit ränsistyneen angervopenkin takaosaan! Hahmottaakseni paremmin penkkiä nappasin parista kuolleesta syysleimun varresta kiinni nykäistäkseni ne irti, ja juuret tulivat mukana. Meinasin ensin nakata kaikki kompostiin, mutta aloin sitten selvitellä sotkua, ja siellähän olikin jo uusia itujakin tulossa, joten nyt autotallissa odottaa kipollinen syysleimun juuria uudelleensijoitusta.

En kuollaksenikaan muista mitä angervojen takana kasvoi syysleimujen lisäksi, joten käänsin koko penkin talikon kanssa. Ei siellä muita juurakoita ollut kuin pari päivänkakkaraa ja poimulehteä. Ja heiniä.

Lisäsin vähän kompostia, ja möyhensin lisää. Päätin samantien siivota angervo-osastoakin, ja kauhukseni huomasin angervojen alla olevan tyhjää tilaa! Joku myyrä tai vastaava käynyt tuhojaan tekemässä, grr. Siivottauani pahimmat heinänjuuret ja täytettyäni kuopat angervojen alla kaavin vielä uutta kompostimultaa angervojenkin sekaan. Kesä näyttää miten angervot jatkavat elämäänsä.

Pionit istutin ohjeen mukaan melko matalaan. Idut eivät saa olla 3-4 cm syvempänä, ja mulla ne jäi varman päälle ihan pintaan, niin että juuri ja juuri kärjet peittyivät. Jos pionin lehteä puskee vielä, niin laitan loppukesästä kompostia tms päälle ohuen kerroksen.

Jäin vielä miettimäään pionille sopivia kumppanuuskasveja. Voisin kuvitella sen viihtyvän angervon parissa, kun kummatkin viihtyvät samalla paikalla eivätkä kaipaa jakamista tms, ja ne kukkivat eri aikaan.

(1) mukaan pionille sopivia kumppanuuskasveja ovat kasvit, jotka pidentävät pionin kukinta-aikaa kukkimalla ennen tai jälkeen pionin. Esim.

jouluruusut (hellebore) (en laita)
poimulehti (alchemilla) (sitä siellä on luonnostaan)
buglossoides (ovat mitä???)
kellokukat (campanulas) (siinä onkin jo valmiina ukonkelloja, ja harakankelloa voisi roiskia sekaan, ja muitakin kelloja himoitsen, mutta en ehkä samaan puskaan)
päiväliljat (voisi harkita, ovat kauniita ja kuulema melko huolettomia)
asterit
asphodelit (????)
leukoijat (leucojum) (epäilyttäviä)
helmililjat (muscari) (näitä meillä onkin ja voisi laittaa lisää)
sinililjat (scilla) (näitäkin on, ja lisää vaan, kun leviävät niin ihanasti)
perunanarsissi (fragrant narciss) (vähän epäilyttävä, mutta tuoksu olisi ihana)




(1) http://www.paeonia.ch/welte/einfe4.htm
(2) http://www.ehow.com/video_5538365_plant-peonies.html