Kana - puutarhurin paras ystävä

Tämä kesänä otimme askeleen eteenpäin luomuhörhöilyssä, ja lisäsimme puutarhamme kokoelmiin kolme kanaa, merkkiä Hy-Line Brown.
Toiveeni oli, että kanat söisivät tuholaiset, siis etanat ja muurahaiset, rikkaruohot, eli vuohenputket, sekä kaiken ihmisiltä yli jäävän ruoan, ja pitäisivät maan kuohkeana ja lannoitettuna.
Tosielämässä kasveista kanat syövät mieluiten mansikoita, salaattia ja ristikukkaisten vihannesten naatteja (ja kaikista mieluiten raparperia, mikä oli heiltä alkuun kiellettyä oksaalihapon takia), suosikkijärjestyksessä. Ötököistä mieluisimpia näyttävät olevan lierot ja sammakot... Kovasti toivon, että ovat myös myyriä syöneet, mutta ainakaan etanat eivät kelpaa vaikka kädestä syöttäisi. Pyh! Ihmisiltä ei paljon ruokaa jää yli, ja esim. omenat ei todellakaan kelpaa.

Paskaläjät, siis lannoitus, tipahtelevat sinne missä rouvat sattuvat liikkumaan, eli esimerkiksi polulle tai ajotielle. Onneksi sade huuhtelee. Kuohkeutettua multaa löytyy mm. sipulikukkapenkin vierestä ja kasvimaan poluilta. Siis penkeistä huiskittua multaa... seassa pieniä taimia ja kukkasipuleita.
Kaikesta huolimatta kanat ovat ihana pienapu puutarhassa. Yllättävän hyvin ne saavat tuotettua muhevaa pintakompostia kunhan heidät on rajattu sopivalle alueelle, ja matoja tmv herkkuja on löydettävissä. Ja onhan ne niin söpöjä, ja tuottavat iltoa oman perheen lisäksi ohikulkijoille ja naapureille. Suosittelen!

Tikapuille rakennettu nukkumaorsi ja sen alla lantakasa.
Taustalla näkyvä pölli on kätevä lähtöalusta orrella pyrähtäessä

-----

LISÄYS 7.10.

Unohdin mainita käytännön seikoista.

Kanat ostettiin Puurin luomukanalasta, 14 euroa kappale.  Kanat varattiin toukokuun aikana, ja haettiin heti kun oli mahdollista, eli kesäkuun ensimmäisenä. Tytöt, eli kanat, olivat n 20-22 viikon ikäisiä, ja meni vielä parisen viikkoa ennenkuin saavuttivat sukukypsyytensä ja alkoivat munia. Tullessaan tytöillä olikin kovin pienet ja hailakat heltat ja harjat, mitä emme tajunneet ennenkuin jälkikäteen. Harjat ja heltat tummenivat ja kasvoivat muninnan alkamisen merkiksi.

Kahden päivän munat poislukien yksi

Munineet ovat joka päivä, kukin yhden jokseenkin heti herättyään. Herääminen puolestaan ajoittuu auringonnousuun, eli kesällä munintakaakatusta kuului viimeistään kuuden aikaan, nyt syksymmällä viimeinen muna pullahtaa vasta kymmenen pintaan. Nukkumaan tytöt käyvät joko noin 12 tuntia heräämisestä tai illan alkaessa hämärtyä. Menevät hyvin omatoimisesti ilman kehottamista, ja ovat hieman hätääntyneitä jos ehtii liian hämärää tulla. Siis täysin päinvastoin kuin lapset.

Kananen kesän alussa

Ruoaksi meillä on munituspuolirehua, jota annetaan niin paljon kuin syövät eli noin 300 g päivässä. Rehun lisäksi tytöt syövät ruohoa ym. kasvillisuutta, matoja, ötököitä jne. mitä sattuvat löytämään. Herkuiksi olemme antaneet mm. kuivuneita juustoviipaleita, kuivuneita leivänkannikoita, keitettyjä perunoita ja pastaa sekä riisiä, jugurttia ym. mitä on tähteeksi jäänyt eikä viitsi enää alkaa ihmisen ruoaksi laittaa kun kerran kanojen kautta voi muniksi muuttaa. Tytöille maistuisi myös makkara, jäätelö, kääretorttu jne mutta niiden antaminen on jäänyt lähinnä vahinkoihin. Munituspuolirehu maksaa noin 30 euroa 40 kilon säkiltä.

Rehun ja herkkujen lisäksi on satunnaisesti annettu jyviä (paitsi ei rukiin), siemeniä ym. Seuraavana kesänä ajattelin viljellä varta vasten kanoille pellavansiementä, auringonkukan siementä, ohraa, kauraa, (speltti)vehnää ym. mutta katsoo nyt miten käy. Viljoista muuten tykkäävät orainakin.

Häkin pohjamaata, seassa kasvinjätteitä ja kananmunankuoria

Madot tytöt ovat toistaiseksi etsineet suoraan luonnosta, mutta seuraavalle kesälle suunnittelin jonkinlaista pintakompostointia kanojen alueille, eli maanpinnalle 5-10 cm paksuinen kerros hevosenlantakikkareita ja puutarhajätettä, ja tytöt saisivat sitten sieltä kuopia matoja ja mä saisin kesän lopulla kuohkeaa multaa kasveille. Tämän pitäisi jopa toimiakin kunhan muistan toteuttaa.

Asumista varten kanoille rakennettiin ensin 6 m2 "häkki" talon sisäänkäynnin läheisyyteen, ja myöhemmin loppukesästä n 30 m2 aitaus toiselle puolen taloa. Häkki on siis 2 m korkea aitaus kananverkkokatolla ja salvattavalla ovella. Ei niinkään estämään kanojen karkaamista, vaan kanojen joutumista ketun tai haukan ruokalistalle. Häkissä kanoilla on pikkuorsi, joka kelpasi jopa viikon ojan, korkea orsi, eli tikapuiden alin puola, sekä munintapesät eli sanomalehtisilpulla vuoratut laatikot. Aitauksessa on olemassaolevaa kasvillisuutta ja istutuksia eli mm. valtava perennapuska, jonka alla viihtyvät pitkiäkin aikoja sekä maisiille ja kurpitsalle kasattu kohopenkki, jota ovat ahkeraan kuopsutelleet hiekkakylpiessään.

Alkuperäinen suunnitelma oli pitää kanat enimmäkseen häkissään ja antaa välillä ulkoilla puutarhassa ihmisten vahtiessa. Eipä niitä kuitenkaan jaksanut kauheasti olla ulkoiluttamassa saatika vahtimassa, ja toisaalta säälitti pitää häkissäkään, kun olivat sieltä viimeisenkin ruohonkorrenkin kalunneet, niin keskikesän olivat paljon omilla teillään. Enimmäkseen pysyivätkin puutarhassa tai ainakin lähistöllä, mutta kesäkuussa yksi tytöistä eksyi 1,5 kilometrin päähän ja joutui yöksi löytöeläintaloon (kustantaen meille 10 euron ylläpitomaksun vuorokaudelta), ja välillä niitä haettiin naapurin pihasta. Useasti myös kävi joku ohikulkija ovikelloa soittamassa, että ovatkohan kanat karanneet.

Kanat ovat ahkeroineet kurpitsa ja maissi -kummussa

Kun oli koko kesä kanoja haettu sieltä ja täältä, niin lopulta elokuun alussa mies sai tarpeekseen ja laittoi pätkät puutarha-aitaa talon ja ja kadunpuoleiden orapihlaja-aidan väliin niin että tytöille tuli mukavan kokoinen alue ulkoilla rajatusti. Vaan eihän se tytöille kelvannut ja taas tyttöjä haettiin... ihmeltiin miten ne oikein onnistuu karkaamaan ja niinhän se selvisi, että riittä kun aidassa on viisikin senttiä leveä kohta mistä änkeä läpi, niin siitähän ängetään.

Alkuun yritin aukkoja tukkia kepeillä ym mutta lopulta mies haki lisää verkkoa ja siihen loppuivat kanojen reissut. Hetkeksi. Koska enhän mä henno katsella niiden surkeita ilmeitä, vaan päästän ne viimeistään ennen nukkumaanmenoa kulkemaan pitkin puutarhaa matojen ja muiden herkkujen perässä. Viimeiset viikot ollaankin vietetty paljolti niin, että kanat ovat mun jaloissa pyörineet kun olen kukkapenkkejä kunnostanut ja muuten pihalle puuhaillut. Ovat mokomat nimittäin oppineet, että jos emännällä on talikko, niin emännän jalkojen juuressa on lieroja tyrkyllä.

Kukkapenkkiä on aivan turha yrittää lehtikarikkeella kahttaa, kun kanat käyvät kuopsuttamssa heti kaiken

Olen kanoja yrittänyt aaripalstallekin mukaan viedä, mutta eivät ole suostuneet. Sen sijaan niillä on omat suosikkipaikat, minne pitää päästä. Läheisen kääntöpaikan reunasta löytyy kastematoja, ja naapurin mummon pihassa on ihania marjapensaita, minkä alla paljon muhevaa multaa. Muutaman kerran on kana kovaan ääneen valittanut tarhassa, ja kun olen oven avannut, niiin rouva on sännännyt pää kolmantena jalkana "matobaariin". Eli tietävät kyllä mistä herkut hakea ja päästävä on!

Suosikkipuskan alle voi vaikka munia

Omassa pihassa suosikkipaikkoja ovat pensaiden alustat, kukkapenkit, kasvimaa ja raparperipenkki. Varsinkin kesällä hellepäivinä kanat nauttivat hiekkakylvyistä marjapensaiden alla, ja mä säästyin haraamiselta. Jossain vaiheessa tytöillä oli rutiini kiertää taloa ympäri tutkien suosikkipaikat. Rutiini on kuitenkin kesän myötä muuttunut moneen kertaan.

Kanan kokoinen kuoppa kukkapenkissä

Puutarhassa ja lähistöllä ei taidakaan olla yhtään multapenkkiä, mitä tytöt eivät olisi kuopineet. Istutuksia eivät tuhoa, mutta jos yhtään tyhjää maata näkyy, niin se on menoa multa lentää. Varsinkin kylvyn jäljiltä voi maassa olla kanan kokoinen kuoppa. Myöskin penkkien kattaminen lehti- ja ruohosilpulla on lievästi sanoen turhauttavaa, kun tytöt menevät heti tutkimaan löytyisikö matoja.

Jäljet johtavat kylpypaikalle