Aloin paremman tekemisen puutteessa kaivaa tulevalla lavalle paikkaa kasvimaan "jalkopäähän". Penkki on täynnä kaksi- tai monivuotisia kukkia, ja tietenkään en raaski yhtäkään kompostiin heittää. Huolella erittelin pinoihin sen mitä ehdin ylös kaivaa.
Harmaamalvikit vein ison, pohjoislaidassa olevan kukkapenkin taakse. Kukkapenkissä ennestään asuu mm. syysleimua, piiskuja ja väriminttua. Värin ja kasvutavan puolesta harmaamalvikit soisi sopivan uudelle paikalleen - toivottavasti viihtyvätkin! Järeät juurakot oli, ja varmuuden vuoksi roiskin vielä siemeniä päälle, sillä kuulemma lisääntyvät siemenistä.
Kevätesikot päätin kerätä syreenin alle tontin etelälaitaan. Siellä ei juurikaan aurinko paista minään vuorokauden- tai vuodenaikana. Ensin piti kuitenkin kitkeä hirmuinen kasa vuohenputkea ym. pois. Kaikkia en varmastikaan saanut, mutta jos edes alustavasti... Hyvä paksu multa syreenin alla olevassa kukkapenkissä kuitenkin on, siihen on taatusti ollut edellisellä emännällä jotain suunnitteilla. Vaan ei siinä muuta kuin rikkaruohoja näkynyt, ja valoisuuden sekä naapureiden puolesta haasteellinen!
On kyllä jännä yhdistelmä... syreeni ja kevätesikko viihtyvät kalkitussa ja kuivahkossa maassa kun taas alppiruusulle pitäisi olla hapahko ja kostea maa. Mikähän siitä lähtee ensimmäisenä kuukahtamaan? Alppiruusu näyttäisi jo olevan vähän heikossa hapessa. Mietinkin jos puskat kuitenkin siirtäisi jonnekin vähemmän emäksiseen maahan, mutta katsoo nyt.
Jäljelle jäi vielä valtaisa kasa päivänkakkaroiden alkuja, sekä sekalainen kokoelma myskimalvaa, harjaneilikkaa, kaunokaista ym. No, eiköhän niille paikat löydy tai sitten armeliaasti kuolevat uutta paikkaa odotellessaan ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti