Hellyysvaihe myyriä kohtaan on täysin ohi. Kadun jo syvästi, etten suoraan talikolla tappanut niitä paria kompostissa keväällä näkemääni tihulaista. Myyränkarkotteista ei tunnu mitään hyötyä olevan, myyrät tyytyväisinä kaivavat uusia käytäviä karkotteiden viereen. Mustajuurista ei ole jäljellä enää kuin yksi elinvoimainen taimi... loput kituvat. Porkkanat seilaavat siellä täällä myyrien siirreltyä taimia riveistä. Melkein itku tuli tuhoa katsellessa.
Kraaterit nurmella eivät mitään haittaa, ei edes kukkapenkissä, mutta jättäisivät kasvimaan rauhaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti