Pieni paniikki oli iskeä kun talvi tuli ja yllätti paksuhkolla kerroksella lunta jo lokuakuun lopulla. Onneksi muutaman päivän manauksen jälkeen tulivat plussakelit ja koko päivän vesisade, niin että marraskuun alkaessa lumet olivat mennyttä ja pääsin jatkamaan hommia. Ainakin pikaisesti pahimmat alta pois ennen pimeyttä, lisäsateita ja pakkasia - mikä niistä nyt ensimmäisenä sattuu osumaan.
---
Sunnuntaina aloitin kanatarhaan pitkän ja matalan kummun kallionauhuksille. Syvyyttä en tosiaan kaivanut kuin ruohoturpeen verran, sillä jankko tuli nopeasti vastaan.
Alimmaiseksi meni kasa juuria. Silläkin uhalla, että heräävät henkiin ja alkavat puskea uutta elämää... seuraava kerros oli etupihalla parisen kuukautta seissyt juhannusruusupuskan perkuujätekasa. Sitten joriinien jäätyneet varret pätkittynä ja kaikki muukin pihalta löytyvä kasvijäte, kuten maissin- ja kaalinvarret. Mieluisasti olisin tähän väliin kasannut lantaa ison pinon, mutta olosuhteiden pakosta ei onnistunut vieläkään, ja maanantaina tyydyin täyttämään loput kuopasta parsanvarsilla ja haravointijätteellä. Mullansekainen hiekka odottaa kuopan ympärillä, luultavasti kevääseen asti.
----
Palstalta tyhjensin kottikärryllisen verran satoa. Porkkanat olivat yllättävän pulleita ja suoria, samoin palsternakat. Vain pari hassua pieneksi jäänyttä tai haarautunutta! Suurimman osan palsternakasta tosin jätin vielä maahan kevättä odottamaan. Muista maahan jääneistä juureksista punajuuret olivat onnettoman pieniä, ja jätin ottamtta mukaan, mutta kaskinauriista sain vähän satoakin.
---
Sunnuntaina aloitin kanatarhaan pitkän ja matalan kummun kallionauhuksille. Syvyyttä en tosiaan kaivanut kuin ruohoturpeen verran, sillä jankko tuli nopeasti vastaan.
Alimmaiseksi meni kasa juuria. Silläkin uhalla, että heräävät henkiin ja alkavat puskea uutta elämää... seuraava kerros oli etupihalla parisen kuukautta seissyt juhannusruusupuskan perkuujätekasa. Sitten joriinien jäätyneet varret pätkittynä ja kaikki muukin pihalta löytyvä kasvijäte, kuten maissin- ja kaalinvarret. Mieluisasti olisin tähän väliin kasannut lantaa ison pinon, mutta olosuhteiden pakosta ei onnistunut vieläkään, ja maanantaina tyydyin täyttämään loput kuopasta parsanvarsilla ja haravointijätteellä. Mullansekainen hiekka odottaa kuopan ympärillä, luultavasti kevääseen asti.
 |
| Kallionauhukset heinäkuun puolivälissä 2015. Ensimmäisenä kesänä kanat kuopsuttivat juuret paljaiksi ja aurinko nuudutti lehdet, mutta sitten kasvit ovatkin asettuneet paikoilleen kukoistaen entistä komeampina. (Nauhusten takana oikealla pilkottaa keltapäivänkakkara ja vasemmalla ruusumalva sekä kyläkurjenpolvi.) |
----
Palstalta tyhjensin kottikärryllisen verran satoa. Porkkanat olivat yllättävän pulleita ja suoria, samoin palsternakat. Vain pari hassua pieneksi jäänyttä tai haarautunutta! Suurimman osan palsternakasta tosin jätin vielä maahan kevättä odottamaan. Muista maahan jääneistä juureksista punajuuret olivat onnettoman pieniä, ja jätin ottamtta mukaan, mutta kaskinauriista sain vähän satoakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti