Kurpitsasuunnitelmia

Viimeinkin olen keksinyt erinomaisen selityksen pihaan täynnä kurpitsoja kasvavia lantakasoja!

---

Kauden 2012 kurpitsasato on syksystä asti nököttänyt vihanneskellarin hyllyillä ja odottanut jatkotoimenpiteitä. Synkistä ennakko-odotuksista huolimatta paksukuoriset kurpitsat ovat säilyneet erinomaisesti kellarissa. Päällisin puolin kuoret ovat edelleen kovia ja ehjiä, pohjassa ei ole kuin ihan pieniä pintahometäpliä (raaputtamalla pois) ja koputtaessa kuuluu kumeahko ääni.

Avasimme yhden yksilön syötäväksi ja tutkiaksemme sisältöä. Liha oli edelleen kauniin oranssia ja kiinteää, sekä tuoksu ja maku miellyttävät. Vain siemenhöttö oli alkanut hieman nesteytyä, mutta liekö sekin  täysin asiaankuuluvaa.

Kurpitsa oli ulkomitoiltaan koripallon kokoinen, valitettavasti punnitseminen unohtui. Hedelmälihaa sain kaavittua ison uuninpellillisen verran. Uunikypsennyksen jälkeen soseen määräksi tuli noin 1,2 litraa. Ehkä enemmän olisi saanut jos olisin kaapimisen sijaan viipaloinut ja kuorinut, mutta halusin vanhasta tottumuksesta säästää kuoren.

Ulkomittojen ja syötävän sisällön suhteesta voinen todeta, että jos on kovin pienet säilytystilat, niin pakastaminen on kellaria tilatehokkaampi tapa säilöä, varsinkin kun useimpiin ohjeisiin kurpitsa kypsennetään ja soseutetaan. Toisaalta jos jostain syystä haluaa tehdä hapankurpitsaa tai kurpitsalyhdyn tammikuussa, niin silloin on toki kätevää että on kellarissa kokonainen tuore kurpitsa. Ja onhan se oranssiudessaan aina piristävä yllätys kellarissa vieraillesssa.

---

Kurpitsan sellaisenaan säilymisestä rohkaistuneena aloin mitoittaa kurpitsankasvattamista niin, että jokaiselle kuukaudelle olisi tuoretta kurpitsaa. Kirjallisuuden mukaan kurpitsat säilyvät viileässä kellarissa 4-12 kk tuleentumisasteesta, lajikkeesta jne riippuen, ja tämänastisen kokemuksen pohjalta säilymisaika on vähintään 3-4 kk.

Olettaen, että viimeinen talvikurpitsa pysyisi hengissä aina huhti-toukokuulle asti (sitten kellari alkaakin taas lämmetä) ja ensimmäistä satoa saisi jo elokuulta, niin tämä tekisi 8-9 kuukautta. Oletan myös, että kurpitsaa ei ainakaan nykytottumuksilla kärsisi kovin usein syödä, jotain 1-2 kurpitsaa kuukaudessa olisi maksimi. Siis 8-18 hedelmää.

Kurpitsansiemeniä on mulle eksynyt useampikin pussillinen, ja pitkälle syksyyn ja talveen, jopa keväälle asti säilyviä lajikkeita niistä on White Bush 2 (valkoinen, pitkulainen ja pienehkö), Marina di Chioggia ("rupikonna"), St. Martin (halloween-kurpitsa), Gele Reuzen (jättikurpitsa), Herakles (öljysiemen) sekä Vegetable spaghetti (spagettikurpitsa) (toki kesäkurpitsakin säilyy kun sen antaa kasvaa isoksi ja paksukuoriseksi...), joten kun saan jokaista sorttia ainakin yhden taimen, ja jokaisesta taimesta ainakin kaksi hedelmää, niin eiköhän me 12 kurpitsalla pärjätä seuraavaan kauteen.

---

Ja mitä mä tein siitä reilusta litrasta kurpitsasosetta?

Piirakan http://essujalusikka.blogspot.fi/2008/11/kurpitsaa-hardcore-eli-kurpitsa-aasta.html sivulta löytyvää ohjetta mukaillen.

Muistiin omat muunnokset reseptiin:
* kananmunien tilalle soijajauhoa (noin rkl/muna)
* kokoonkeitetty kerma-maitoseos oli 2 dl vispikermaa ja n 3 dl punaista maitoa, jotka sain pienellä lämmöllä kutistettua noin puoleen ilman että paloi pohjaan (meni siinä aikaakin...)
* mausteita laitoin maun mukaan, mutta jokseenkin samat määrät
* sokeria laitoin vain puolet reseptin määrästä, ja sittenkin oli aika imelää mun makuuni
* taikinan painelin suoraan vuokaan kun en jaksanut alkaa jäähdyttämisen ja kaulimisen kanssa säätää
* soseen tein paahtamalla kurpitsanlihaa uunissa (200 C, 40 min, vähempikin olisi riittänyt) ja muussaamalla lusikalla karkeaksi soseeksi

Pohja ja täyte meni mukavasti korkeareunaiseen lasivuokaan. Pienempäänkin olis mahtunut kun täyte ei kuohunutkaan yli.

Paistamiseen, 175 C, meni noin 1,5 h ja sittenkin jäi "märäksi", eli täytteeseen vois jotain kuiviketta kehitellä. Vaikka perunajauhoja... Lisäksi makeutta ja joulumaista makua vois tasapainottaa heittämällä sekaan vaikkapa punaherukoita.

--

26.8.2013
Ensimmäisiä pehmeäkuorisia vauvakurpitsoja pääsi nauttimaan jo heinäkuun lopulla. Ihanan helppoja pilkkoa suoraan keittoon. Kypsempiä yksilöitä on tällä hetkellä tulossa kaksi isoa vaaleanoranssia jättikurpitsaa, liuta vihreitä öljykurpitsoja, sekä tukku ylikasvaneita kesäkurpitsoja (siis sellaisia puolimetrisiä mötköjä).